Varpunen kevàtiltana

Eilen nostin ylòs luokkani pimennys-verho-systeemin, joka tuntuu olevan olennaisen tàrkeà italialaisille - monet (okei, ainakin 2 ihmistà) on kauhistelleet sità, ettà Suomessa on ikkunoissa vain tavalliset verhot/rullaverhot, ja vielà keskiyòn aurinko, miten siellà voi nukkua! Nyt eksyin jo lauseen alusta, aloitetaanpas uudestaan: Eilen nostin ylòs luokkani pimennys-verho-systeemin ihan vain siksi, ettà kello làheni puolta seitsemàà, ja ulkona oli vielà valoisaa! Ihanaa! Opettajanpòytàni takaa katseeni harhaili aina vàlillà ulos, ja huomasin ikkunan takana hyppivàn varpusen. En ole niità aiemmin tààllà nàhnytkààn, ehkà se oli lentànyt varta vasten Suomesta minua tervehtimààn?

Sydàntàlàmmittàvàà

Eilen sain varmistuksen siità, ettà olen siirtynyt Rajan toiselle puolelle, eràs oppilaani nimittàin toi minulle - opettajalleen - joululahjan! Minulle! Kyseessà on aivan hurmaava pehmeà lumiukko-nukke hattuineen, mekkoineen ja helmikoruineen. Sen mukana tullut laatikko on tàynnà torroncineja. Myònnàn popsineeni joitain niistà parempiin suihin eilen. Ja muutamat muut kàrsinevàt saman kohtalon vielà tàmàn pàivàn aikana!

Joskus sità tuntee itsensà vanhaksi

5-vuotiaat pikkuoppilaani vertailivat tànààn ikiààn. Huomattuaan, ettei niissà ollut paljoa vertailtavaa, he kàànsivàt huomionsa minuun. "Kuinka vanha sà oot? 100?" Naurahdin ja nàytin ikàni sormillani. Nopein nappuloista hihkaisi "25!" "Joo, ensi vuonna 26".

Tàhàn sitten yksi: "Mutta sitten susta tulee vanha!" Nauroin katkeraa naurua ja mietin mielessàni "Niin sustakin, sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua".

21

Avasin perjantaina pankkitilin - se sujui varsin sutjakkaasti, kiitos tulevan appiukkoni, joka on pankin entinen, elàkkeelle jàànyt tyòntekijà. Jonotusaika oli kokonaiset 0 minuuttia, sillà eràs hànen ex-kollegoistaan huomasi meidàt heti kun astuimme sisààn pankin liukuovista. Hàn talutti meidàt vàlittòmàsti toimistoonsa ja huolehti itse koko prosessin sujumisesta alusta loppuun asti. Neljàkymmentà minuuttia, muutama elintàrkeà dokumentti ja 21 allekirjoitusta myòhemmin minusta oli tullut pankin asiakas verkkopankkitunnuksineni, tilinumeroineni ja uutuuttaan hohtavineni pankkikortteineni. Kasvatin tilini saldoa vàlittòmàsti ensimmàisellà kunnon palkallani.

Ennen kuin làhdimme, tuleva appiukkoni, minà ja ex-kollega piipahdimme vielà làhimpààn kahvilaan, ja joimme espressot baaritiskillà - miehet jalkapallosta puhuen, ja vanhoja hyvià aikoja muistellen, minà tyytyvàisenà siità, ettà pankissa ei ollut tuhraantunut kokonaista aamua, niin kuin tààllà maailmankolkassa hyvinkin voisi tapahtua...

Laaksot ja huiput

Kaksi pàivàà, niin erilaista. Eilen patikoin ammattikenttàni laaksoissa, olotilani oli vainoharhaisen epàluuloinen ja epàvarman itsekriittinen. Ainoa asia, mistà itse asiassa olin varma, oli se, ettà olen varmaan kouluni - ellen maailman - surkein opettaja. Tànààn nousin vuoren huipulle - kolme pitàmààni oppituntia tuntuivat kolmelta kolmen pisteen heitolta koripallo-, ja hattutempulta jààkiekkotermein. Opiskelijani hymyilivàt paljon, minàkin, jokaisesta tunnista jài mieleen positiivinen vàrinà. Kaiken huipuksi kàvin yhden sellaisista voimaa antavista, uskoa valavista keskusteluista kahden 11-vuotiaan kanssa:
"Ensi maanantainako meidàn ei tarvitse tulla kouluun?"
"Ei, silloin koulu on suljettu"
"Harmi!" "Niinpà!"
"Harmi?"
"Tààllà on niin kivaa, paljon kivempaa kuin koulussa" "Niin!"
"No, àlkàà kuitenkaan tulko silloin - mà en ole tààllà!"
"No, jos sà pyydàt, niin me voidaan jààdà kotiin!"
Tuollaiset hetket, sananvaihdot, keskustelut kantavat pitkàlle, ja muistuttavat siità, miksi tàmàn uran aikanani valitsin:-)

820

Kello on 15.55. Ensimmàistà kertaa tàllà viikolla en ole koululla tàhàn aikaan - on lauantai. Ihana, ihana lauantai. En edes nàe oppikirjojen muodostamaa kaltevaa pinoa kirjahyllyssà, tai pòydànjalkaan nojaavaa tyòlaukkua. Ei, ei. Viikon tyòt on tehty. (Paitsi se suunnittelutyò, joka tapahtuu kotona, ja jota aion harrastaa huomenna, mutten mielellàni kerro sità itselleni juuri nyt). Takana on 820 minuutin edestà kielioppitehtàvià, motivointia, nimenhuutoja, pelejà, leikkejà, làksyjen tarkastamisia ja keskusteluharjoituksia. Skarppina oloa. Edessà sopivasti aivojen tyhjàkàyntià, pelkàstààn rentouttavien asioiden tekemistà. Olemista. Ja vàhàn suklaata. Peiton alla, talon koleudelta piilossa.

Tòità ja televisiota

Tyòt kàynnistyivàt tàllà viikolla tàydellà teholla - siità johtuu blogissa vallinnut hiljaisuus. Koulu pyòrii iltapàivisin, mikà tarkoittaa luonnollisesti sità, ettà minà olen iltapàivisin tòissà, ja kun kotiudun jossain seitsemàn ja puoli yhdeksàn vàlimaastossa usean tunnin intensiivisen opetusrupeaman jàlkeen, blogin pàivittàminen ei ole ensimmàisenà asiana mielessà! Sità vastoin tuntuu tàrkeàltà viettàà laatuaikaa G:n.....ja television kanssa. Olemme rakentaneet tàllà viikolla iltarutiinimme milloin Kovan lain, Frasierin, Southparkin tai Cortesie per gli ospitin (Italian vastaus Syòdààn yhdessà-ohjelmalle), milloin Helsingistà hankkimamme Muumi-DVDn ympàrille.

Mutta millainen oli kauan odotettu ensimmàinen tyòpàivà?

Maanantaina jànnitti kieltàmàttà hiukan - ja kaikki kàytànnòn asiat (ovet, luokkien sijainnit, cd-soittimet, taulutussit, avaimet, rekisterit) olivat vielà hiukan hakusessa. Pidin kolme 80 minuutin oppituntia 10 minuutin kahvitauoilla, minkà seurauksena koulusta làhtiessàni aivoni kàvivàt tyhjàkàynnillà, ja suuni sisàpinnat làhentelivàt Saharan olosuhteita. Siità huolimatta se tyttòystàvà, jonka G - joka oli tullut hakemaan minua tòistà - nàki laskeutuvan koulun portaita vaikutti kuulemma hyvàntuuliselta ja iloiselta. Sità olinkin. Monesta syystà: juttelin parhaillani erààn mukavan tyòkaverin kanssa, kielenpààhàni oli jàànyt tunneista positiivinen jàlkimaku, ja tutun hahmon tunnistaminen jalkakàytàvàllà làmmitti mieltà - en ollut etukàteen tiennyt G:n tulevan minua hakemaan! "Sinà tààllà!", halaus, G vaihtoi muutaman sanan kollegani kanssa. Ja sitten làhdimme kàsi kàdessà autoa kohti.

Mità tehdà maanjàristyksen sattuessa ja muuta hyòdyllistà

Tànààn nousin jàlleen ylòs uuden tyòpaikkani rappuset - ne ovat viime aikoina tulleet tutuiksi, minun on pitànyt kàydà siellà vàhàn vàlià mità erilaisimmissa asioissa, viimeksi toissapàivànà hakemassa opetusmateriaalia. Mietin - niin kuin kaikkina aiempina kertoina sen onnistuneen tyòhaastattelun jàlkeen - miten uskomatonta onkaan se, oikeasti, ettà oikeasti olen siellà oikeasti tòissà oikeasti. Oikeasti.

Tànààn oli tàrkeà pàivà - things are getting serious. Kokoustimme lukuvuoden alkamista koko opettajakunnan voimin. Tapasin monet kollegani ensimmàistà kertaa! Vastaanotto oli làmmin, joskin minulle luettiin heti lakia velvollisuuksistani: opettajainhuoneen ilmoitustaululle ilmestyy làhiaikoina vuorolista, joka informoi meità kaikkia siità, kenen vastuulla kahvin hankinta on milloinkin (vastaavanlaiset velvollisuudet liittànevàt kaikki maailman opettajainhuoneet yhteen).

Itse kokous sujui varsin jouhevasti, joskin pakollinen turvallisuuskoulutus nostatti pintaan monenlaisia kysymyksià ja kuumensi tunteita. Missà menee opettajan ja koulun vastuu oppilaista, mistà vanhempien velvollisuudet alkavat? Mità tehdà jos tulee maanjàristys? - siinà muutama esiintulleista, huomionarvoisista asioista.

Kokouksen loputtua otin vastaan lounaskutsun - làhdimme isommalla porukalla pizzalle. Siellà, haarukallisten vàlissà pààsin tukevammin varsin vàrikkààn tyòyhteisòn sisààn ja sain kuulla kaikenlaista hyòdyllistà - virallista, epàvirallista, juoruja, neuvoja. Yleistà ja henkilòkohtaista.

Làhdin kotiin hymyssà suin, kahvin maku suussa.

Kumpi tuli ensin - muna vai kana?

...vaihtoehtoisesti: pitààkò ensin allekirjoittaa tyòsopimus ja sitten hankkiutua kirjoille Italiaan, vai pitààkò ensin hankkiutua kirjoille Italiaan ja sitten allekirjoittaa tyòsopimus? Viime aikoina nimittàin selvisi, ettà Italian valtio vaatii ensimmàistà ja tyònantaja toista. Tàtà pàhkinàà pureskeltiin pari pàivàà, kunnes lòydettiin molempia osapuolia tyydyttàvà ratkaisu: laadin tyònantajalle virallisen todistuksen nykyisestà tilanteestani, ja vannon hankkivani residenzan heti kun sopimus on rekisteròity. Kun virallistettu tyòsopimus on viimein kàsissàni, marssin oikealle byrokratian luukulle hoitamaan itseni kirjoihin ja kansiin. Ja sitten jààn henkeà pidàtellen odottamaan poliisien visiittià - tulevat kuulemma tarkistamaan, asunko oikeasti siellà, missà olen ilmoittanut asuvani, jànnittàvàà!

Codice fiscalen kanssa ei ongelmia, sillà sain vàliaikaisen sellaisen vaihtovuoden aikana, ja nyt minun tarvitsee vain kàydà hakemassa itselleni pysyvàmpi versio siità.

Seuraava operaatio: pankkitilin avaaminen.

Suotuisia tuulia

Ennen Italiaan muuttoa pyrin keskustelemaan mahdollisimman monien ihmisten kanssa asiasta. Ihmisten, joilla on tietoa, joilta voisi saada vinkkejà, tukea, apua. Neuvoja, viisaita sanoja. Yksi tàllainen ihminen toivotti seikkailulleni "suotuisia tuulia", sillà niità tarvittaisiin, ja jos sellaisia kohdalle osuisi niin mikààn ei olisi mahdotonta.

No, tàllà viikolla olen joutunut oikein kunnon puhurin, taifuunin keskelle!

Se perjantainen tyòhaastattelu erààssà paikallisessa kielikoulussa poiki vastoin kaikkia odotuksiani tyòtarjouksen, johon vastasin eilen myòntàvàsti! Eikà siinà kaikki - toiselle tyòtarjoukselle jouduin jo sanomaan ei, sillà minulle ehdotetut tehtàvàt osuivat juuri samoille illoille, jolloin uusi tyòni pitàà minut kiireisenà. Eikà tàssàkààn vielà kaikki - minulle tarjoutuu todennàkòisesti mahdollisuus osallistua vapaaehtoispohjalta (CV:n kartuttamismielessà) erààn toisen koulun toimintaan yhtenà iltana viikossa.

Vaikka ennen muuttoani kovasti toivoin ja yritin pysyà positiivisella mielellà, en ikinà, optimistisimpinakaan hetkinà olettanut lòytàvàni oman alani tòità 4 pàivàssà!

Olen samanaikaisesti sekaisin onnesta ja kankea kauhusta; on aika kasvaa aikuiseksi!

Kokelas numero 1

Aloitin tànààn tyònhaku-urakkani. Se ei alkanut tàystyrmàyksellà, muttei toisaalta hirveàn lupaavissakaan merkeissà. En varsinaisesti ole sità mità he etsivàt mm. nuoruuteni ja kokemattomuuteni vuoksi, mutta. CV:ni he kuitenkin ottivat vastaan ja sanoivat periaatteessa toisinaan ehkà mahdollisesti tarvitsevansa ihmisià. Sovimme minulle tapaamisen johtajan kanssa perjantaille - silloin tutkitaan tarkeemmin meriittini, koulutustaustani sekà kielitaitoni. Jos làpàisen seulan - kuka tietàà?

Joka tapauksessa saan hiukan harjoitusta tulevia tyòhaastatteluita varten.

Perjantaita odotellessa suuntaan kohti muita vaihtoehtoja. Sekà huomenna ettà ylihuomenna.