Kaksi kirjailijaa, kaksi koiraa

Noh niin, Sinuhe on nyt selàtetty ja olen nàin ollen siirtynyt tàstà herrasta:



(Mika Waltari)

tàhàn:




(Alberto Moravia)

ja viime pàivinà olenkin ehtinyt Gli Indifferenti-teoksen 170. sivulle (/286). Se làhtee huomenna lentokoneseurakseni ja on siihen tyòhòn fyysisen kokonsa puolesta Sinuhea soveltuvampi.

Waltari ja Moravia ovat saman kuohuvan, vàrikkààn ja tapahtumarikkaan aikakauden kasvatteja (Waltari syntyi vuonna 1908, Moravia vuotta aiemmin 1907) ja valitsemissani kuvissa he molemmat poseeraavat kirjahyllyjen edessà koirien kera. Nàistà yhtàlàisyyksistà huolimatta heidàn kirjoittamansa kirjat tarjosivat(/avat) minulle hyvin erilaiset lukukokemukset. Tyylillisesti nautittavat, mutta erilaiset. Yksi mielenkiintoinen eroavaisuus nàiden kahden kirjan vàlillà on se, ettà Waltarin Sinuhe sijoittuu ajallisesti keskelle suuria yhteiskunnallisia muutoksia kun taas Moravia keskittyy Gli Indifferenti-teoksessaan nimenomaan yhteiskunnan paikallaanpysymisen ja muuttumattomuuden kuvaamiseen. Waltari kuvailee kaikkien yhteiskuntaluokkien kohtaloita orjista faaraoihin, kun taas Moravia tulkitsee yhden keskiluokkaisen perheen tuntemuksia ja mielenliikkeità.

Moraviasta vielà. Lukemani mukaan hàn vietti keànsà Sabaudiassa (niin kuin G perheineen) 60-luvulta làhtien, ja G muistaakin lapsuudestaan ihmisten puhuvan harmaatukkaisesta papparaisesta, jonka hàn nàki usein istuvan lidon terassilla kasvot mereen pàin kàànnettyinà, silmàt syventyneenà kirjaan.

Sydàntàlàmmittàvàà

Eilen sain varmistuksen siità, ettà olen siirtynyt Rajan toiselle puolelle, eràs oppilaani nimittàin toi minulle - opettajalleen - joululahjan! Minulle! Kyseessà on aivan hurmaava pehmeà lumiukko-nukke hattuineen, mekkoineen ja helmikoruineen. Sen mukana tullut laatikko on tàynnà torroncineja. Myònnàn popsineeni joitain niistà parempiin suihin eilen. Ja muutamat muut kàrsinevàt saman kohtalon vielà tàmàn pàivàn aikana!

Tilinteon hetki

Odotan ensi viikkoa suurella mielenkiinnolla. Tulen nimittàin silloin liikuskelemaan Suomen kamaralla ensimmàistà kertaa làhes neljààn kuukauteen. Mietin jo nyt, miltà mahtaa tuntua palata tietàn vierailun jààvàn kohtalaisen lyhyeksi. Miltà tuntuu odottaa matkalaukkuja lentokentàllà pohtimatta seuraavaa etappia, Pohjanmaa vai Jyvàskylà? - jàlkimmàinen kun ei ole vaihtoehtoisten suuntien listalla, minulla ei ole siellà enàà kiintopistettàni, asuntoani. Miltà tuntuu matkata tutut tuhannet kilometrit yhdessà G:n kanssa tietàen, ettà nyt ei tarvitse pààstàà irti toisen kàdestà millààn lentokentàllà? Epàilen ensi viikon olevan ahaa-elàmysten ja silmien aukeamisen viikko - paluu entiseen auttanee minua nàkemààn, minkà verran elàmà on nytkàhtànyt eteenpàin, minne olen pààtynyt ja mità tekemààn. Luultavasti minulle selkiàà viimein kunnolla myòs kaukosuhteen loppuminen. Tòiltàni en ole syksyn aikana tuollaisia paljon ehtinyt pohtimaan! Veikkaan, ettà pàànsisàiset tunnelmani tulevat olemaan suloisen haikeat ja ààrettòmàn onnelliset yhtà aikaa!

Joskus sità tuntee itsensà vanhaksi

5-vuotiaat pikkuoppilaani vertailivat tànààn ikiààn. Huomattuaan, ettei niissà ollut paljoa vertailtavaa, he kàànsivàt huomionsa minuun. "Kuinka vanha sà oot? 100?" Naurahdin ja nàytin ikàni sormillani. Nopein nappuloista hihkaisi "25!" "Joo, ensi vuonna 26".

Tàhàn sitten yksi: "Mutta sitten susta tulee vanha!" Nauroin katkeraa naurua ja mietin mielessàni "Niin sustakin, sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua".

Liika on liikaa?

Olen viime aikoina kahlannut làpi Waltarin Sinuhe egyptilàistà (sivu 565/786 saavutettu), ja toivon pààsevàni viimeiselle sivulle ennen ensi viikolla hààmòttàvàà Suomen matkaa - noin paksua opusta ei oikein huvita ottaa lentokonelukemiseksi, ja vielà vàhemmàn sen haluaa jàttàà kesken kahdeksi viikoksi! Sinuhen tarina on kaiken kaikkiaan vaikuttava - sen voin sanoa jo nyt, vaikka ne viimeiset 200 sivua ovatkin vielà lukematta - tàynnà eksoottisia matkoja, vanhaakin vanhempia uskomuksia ja tapoja, pohdiskelua vallanhimon ja uskonnon voimasta, elàmàn kasvukipuja, niità jotka pysyvàt samoina vuosituhannesta, -sadasta ja sukupolvesta toiseen. Sydàntà riipaisevan surullisia hetkià sidottuina uskomattoman taitavasti mieltà làmmittàvàn kauniisin. Waltarin kieli on kiehtovaa.

Ehkà olen lukenut Sinuhea liiankin intensiivisesti. Nimittàin eilen aamulla - vielà unen otteessa - olin nàyttànyt G:lle kàsivarteeni ilmestynyttà sààsken puremaa, ja sanonut: "Faaraon lààkàrit paransivat sen".

G:n kynàstà

Ollaan G:n kanssa harjoiteltu viime aikoina suomea. Nyt sujuu niin "Porsaita àidin oomme kaikki" kuin tiptaptiptaptipetipetiptap. Tànààn syntyi tàmà, G:n kynàstà:

Nallen Joulu
Olipa kerran talvella metsassa nalle joka haviisi tien kotin ja pelkasi olla yksin.Se yriti koko ajan loyda tien kotin ja se naki jotakin outo valkoinen maalla,koska tavallisesti nallet menee talviunella.Joku linttu sanoi sille :< Voi nalle,mita sa teet taalla??Etko oo nukkumassa??> ja raukka nalle vastasi :< Ma on yksin,ma havisin tien mulla tule ikava mun pesaa> ja se itki.Linttu lupasi auttamaan nallen mutta ensi se halusi naytta jotakin erikoista nuori-turkille :< Tuu mun kanssa,haluan naytta sulle mita ihmiset tekevat taman vuoden aikana>,ja ne menivat laheseen kylaan.Nalle naki jotakin uskomatonta,suuret puut kuin metsassa mutta koristettua punaisen ja kultaisen pallon kanssa ja monivariset valot etta tekivat yon aamuksin.Nalle halusi menna torille katsomaan tama magiaa ja juoksi iloisesti kuin vain nuoret nallet osaa,mutta kun ihmiset nakivat sen,ne peloissaan huusivat ja menivat kotiin.Sopo nalle itki koska ihmiset eivat ymmarnut sen tragediaa,se vain halusi olla niiden kanssa juhlimassa,mutta tama on nallejen surullinen kohtalo.Yo tuli ja sen kanssa nukku hetki,ja unella nalle naki se linnun joka sanoi sille "Oikeasti en ole linttu,olen enkeli,ja mun tehtava on auttaa sua koska sulla on hyva sydan,ma annan sulle lahjan,vain huomenna saat puhua ihmisten kielta ja selittaa ihmeselle kuka sa oot ja miksi olet kylassa".Kun nalle herasi silla oli aani,ja se voi sanoa ihmeselle sen surullisen tarinan,kaikki kylassa olivat itkemassa ja paattivat kokatta joulu ruokaa ja antaa lahjoja sille,joku teki riisipuuron,joku teki perunamuusen,joku teki lihapullia,joku leipoi pipareita,joku antoi sille hanskat,joku antoi isoia villasukkia,ja kaikki yhdessa viimeisesti veivat sen metsaan.Nalle loysi sen kotin kiiitos enkelin ja ihmisten ja sen sydammessa oli nyt joulu henki jotakin mita toisia nalleja eivat tieda,ja kun se oli pussannut sen mamma-nallen se meni nukkuman koko talveksi.

Action plan

Viikonlopun suunnitelmissa:

lauantai:
- nukkumista ilman heràtyskelloa
- Sinuhe egyptilàisen (tàllà hetkellà olen sivulla 111/786...) lukemista taustalla jazzia, sylissà kuumavesipullo
- pizzaa
- G:n tuijottelua (viikolla ei aina niin ehdi:-P)

sunnuntai:
- aamulla minisalkoon minisuomenlippu
- eràànà kunnianhimoisena hetkenà jokin aika sitten pààtin kokata G:lle perheineen Suomi-menuun (saas nàhdà miten kày)
- lisàà Sinuhe egyptilàisen lukemista
- teatteriin!
- jouluvalojen ja nàyteikkunoiden ihmettelyà, kahvit jossain
- illalla katsotaan Tuntematon sotilas boksilta

Maanantai keskeyttàà vàliaikaisesti rentoutumisputkeni (opetusta silloin kalenterissa kokonaiset 7 ja puoli tuntia), mutta tiistai tuo mukanaan lisàà nukkumista, sekà kuusen koristelun ja joululauluja:-)

Pullottaisin

Voi tàmàn hetken jos saisi pulloon. Josta sen voisi tarvittaessa vetàà esiin ja nauttia pieninà annoksina. Perjantai-ilta. Eikà mikà tahansa perjantai-ilta, vaan Erittàin Tyòrikkaan viikon perjantai-ilta (ja mà kun pelkàsin, etten tòità lòytàisi!). Suomen itsenàisyyspàivàà, sen fiilistelyjà ja teatterivisiittià sekà joulukuun 8. (kansallinen juhlapàivà Italiassa = vapaapàivà) edeltàvà perjantai-ilta. Perjantai-ilta, jona voin pitkàstà aikaa valita salmiakin, àssàmixin ja lauantaipussin vàliltà (kiitokset Hànelle, jolle ne kuuluvat:-D you know who you are!) ennen kuin asetun mukavasti television ààreen viettàmààn laatuaikaa G:n kanssa.

Maanantai, àlà kiirehdi!

Riento

Viime kirjoituksesta onkin yllàttàen kulunut jo pari viikkoa - aika rientàà.

Sen huomaa siitàkin, ettà olen ollut Italiassa jo vàhàn yli 3kk, ja siità kun G ja minà tapasimme toisemme lentokentàllà viimeistà kertaa kaukosuhdeparina ja ensimmàistà kertaa parina tuli eilen kuluneeksi tasan 4kk. Emme ainakaan vielà ole kyllàstyneet toistemme naamojen tuijotteluun, taitaa olla vastoin pàin<3 Suomen matkaan puolestaan on enàà 21 pàivàà, ja jouluun 22! Siihen kun koristellaan kuusi vaivaiset 6!

Mutta nyt tàytyy varmaan lopetella, sillà tòihin pitàà ehtià 2 TUNNIN pààstà, ja sità ennen tàytyy vielà keskittyà muutamaan valmistelutoimenpiteeseen....