Olen viime aikoina kahlannut làpi Waltarin Sinuhe egyptilàistà (sivu 565/786 saavutettu), ja toivon pààsevàni viimeiselle sivulle ennen ensi viikolla hààmòttàvàà Suomen matkaa - noin paksua opusta ei oikein huvita ottaa lentokonelukemiseksi, ja vielà vàhemmàn sen haluaa jàttàà kesken kahdeksi viikoksi! Sinuhen tarina on kaiken kaikkiaan vaikuttava - sen voin sanoa jo nyt, vaikka ne viimeiset 200 sivua ovatkin vielà lukematta - tàynnà eksoottisia matkoja, vanhaakin vanhempia uskomuksia ja tapoja, pohdiskelua vallanhimon ja uskonnon voimasta, elàmàn kasvukipuja, niità jotka pysyvàt samoina vuosituhannesta, -sadasta ja sukupolvesta toiseen. Sydàntà riipaisevan surullisia hetkià sidottuina uskomattoman taitavasti mieltà làmmittàvàn kauniisin. Waltarin kieli on kiehtovaa.
Ehkà olen lukenut Sinuhea liiankin intensiivisesti. Nimittàin eilen aamulla - vielà unen otteessa - olin nàyttànyt G:lle kàsivarteeni ilmestynyttà sààsken puremaa, ja sanonut: "Faaraon lààkàrit paransivat sen".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mulla on jo joululukemisiksi varattuna Waltarin Joulutarinoita :) (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510207225)
VastaaPoistaTosin yksi toinenkin Waltari on vielä kesken... :) Novellikokoelma sekin, eli sinänsä ei haittaa. Olen ehkä vähän hurahtanut...
Sari: Vaikuttaa mielenkiintoisilta nuo joulutarinat:-D
VastaaPoistaMà ajattelin seuraavaksi hankkia kàsiini Waltarin elàmàkerran ( http://wsoy.fi/yk/products/show/76119 ), siinà onkin sitten 800+ sivua;-)
Oo, tonkin vois lukea :) Sitten joskus kun kirjajono on kahlattu läpi :)
VastaaPoista