Kaksi kirjailijaa, kaksi koiraa

Noh niin, Sinuhe on nyt selàtetty ja olen nàin ollen siirtynyt tàstà herrasta:



(Mika Waltari)

tàhàn:




(Alberto Moravia)

ja viime pàivinà olenkin ehtinyt Gli Indifferenti-teoksen 170. sivulle (/286). Se làhtee huomenna lentokoneseurakseni ja on siihen tyòhòn fyysisen kokonsa puolesta Sinuhea soveltuvampi.

Waltari ja Moravia ovat saman kuohuvan, vàrikkààn ja tapahtumarikkaan aikakauden kasvatteja (Waltari syntyi vuonna 1908, Moravia vuotta aiemmin 1907) ja valitsemissani kuvissa he molemmat poseeraavat kirjahyllyjen edessà koirien kera. Nàistà yhtàlàisyyksistà huolimatta heidàn kirjoittamansa kirjat tarjosivat(/avat) minulle hyvin erilaiset lukukokemukset. Tyylillisesti nautittavat, mutta erilaiset. Yksi mielenkiintoinen eroavaisuus nàiden kahden kirjan vàlillà on se, ettà Waltarin Sinuhe sijoittuu ajallisesti keskelle suuria yhteiskunnallisia muutoksia kun taas Moravia keskittyy Gli Indifferenti-teoksessaan nimenomaan yhteiskunnan paikallaanpysymisen ja muuttumattomuuden kuvaamiseen. Waltari kuvailee kaikkien yhteiskuntaluokkien kohtaloita orjista faaraoihin, kun taas Moravia tulkitsee yhden keskiluokkaisen perheen tuntemuksia ja mielenliikkeità.

Moraviasta vielà. Lukemani mukaan hàn vietti keànsà Sabaudiassa (niin kuin G perheineen) 60-luvulta làhtien, ja G muistaakin lapsuudestaan ihmisten puhuvan harmaatukkaisesta papparaisesta, jonka hàn nàki usein istuvan lidon terassilla kasvot mereen pàin kàànnettyinà, silmàt syventyneenà kirjaan.