Mistà on suomalaiset tehty

En tykkàà. Italian skyn jààkiekkoselostajista. Ne sympatiseeraavat aivan liiaksi Valko-Venàjàà ("Toivomme Valko-Venàjàn maalia jànnityksen vuoksi" "Voi ei mikà tyhmà jààhy!" "Suomi ei pàrjàà edes Yhdysvalloille"). Tàssà pari sananvaihtoa meidàn ja heidàn vàliltà pelin toisesta eràstà:

Ne: "Selànne halusi vàlttàmàttà olla mukana ja teki pikaparantumisen (naureskellen Selànteen hitaudelle)"
G: "Ne ei tiedà, ettà Selànteellà on sisua"

Ne: "Miten tàmà on mahdollista! Koko Suomen alivoimaketju asettuu siniviivalle eikà pààstà valkovenàlàisià, mità tàmà oikein on!"
G: "Mannerheimin linja"

Hagman tekee Suomen kolmannen maalin.
Minà: "Haistakaa p*********" (yleensà en kàytà tàllàisià ilmaisuja, mutta tààllà kukaan ei mua ymmàrrà, ja ne ansaitsi sen)

Ja juuri nyt Suomi teki neljànnen maalin, joten menen kuulostelemaan, mihin suuntiin herrojen puheet nyt kààntyy....

Missà oikein olen?

Toisinaan - nyt viimeksi ja tàssà nimenomaisessa tapauksessa medioita seuratessa - tulee sellainen hassu olo, ettà mistà mà yhtàkkià lòydàn itseni. Nyt tàmàn kutkuttavan tunteen aiheuttaa lehdissà, televisiossa, baareissa ja jalkakàytàvillà kàyvà kuhina: Roomaan odotetaan viikonlopun aikana erikoista vierasta, joka ei ole siellà hetkeen piipahtanut - lunta! Kylmàà kaikki tààllà pàivittelevàt - minà itse otin tàllà viikolla (helmikuun puolivàlissà) kàyttòòni kevàt/syksytakkini, ja totesin innoissani mimosien alkaneen kukkia!

Erikoinen kàànne

Blogini on viime aikoina nàhtàvàsti saanut erikoisen kàànteen - raportoin nàemmà herkkulakkoni etenemistà! Tàmà alustuksena kertomukselleni viime yòn unesta.

Tàllà kertaa nàyttàmònà oli kahvila ruotsinlaivalla. Kakkujen ohi kàvelin tarjottimineni, mutta pysàhdyin karkkitankoja tàynnà olevan korin ààrelle.



Ulkomuodoltaan ne olivat perinteisià, ainoana erona se, ettà ne oli kààritty Mariannejen kààrepaperiin. Pitelin kàdessàni 7,20e arvoista, sinistà toffee-marianne-karkkitankoa ja vein sen sitten kassalle.

Uneni kuitenkin loppui ennen kuin sòin sen!

Ystàvànpàivàà

Eilen tòistà làhtiessàni silmààni pisti erààn koulun làhellà olevan herkkuliikkeen nàyteikkuna, joka oli koristeltu ystàvànpàivàn oheistuotteilla. Siinà oli pehmolelua, ti amo-tyynyà ja luonnollisesti suklaata.

Kiristin askelta, ja mietin haikeana, onko ystàvànpàivàà ilman suklaata? Viime vuonna G osti minulle ystàvànpàivànà rasian belgialaista suklaata. Jokainen konvehti oli toistaan suussasulavampi ja mielikuvituksellisempi. Kun suuhun puski shampanjan jàlkimaku ja sormet valitsivat banaanitàytteisen herkkupalan, olo oli varsin ylellinen.

Tànà vuonna ei siis suklaata (ks. edellinen viesti) - G kyllà sanoi, ettà hànellà on jo mielessà jokin toinen yllàtys, ja olen varma, ettà se tulee pàihittàmààn viime vuoden belgialaiset kahdesta syystà:

1) G siis muistaa ystàvànpàivàn jo puolitoista viikkoa ennen koko tapahtumaa, ei hullummin mieheltà.
2) G lahjoitti minulle ne belgialaiset viime vuonna Helsingissà Italiaan paluutaan edeltàvànà pàivànà - ystàvànpàivànà. Seuraavana pàivànà palasin Jyvàskylààn seuranani tyhjà junan vieruspenkki ja sòin suklaat kaukosuruuni.