Tavaraa

Muutto on jo pidemmän aikaa kutitellut mieleni kaukaisimpia nurkkia. Olen jo usean kuukauden ajan käynyt läpi kaappejani, laatikoitani ja hyllyjäni. Vähän kerrallaan, useassa erässä. Jokaista penkomiskierrosta on seurannut uusi, jonka aikana edellisellä kierroksella ehdottomasti-säilytettävien kategoriaan sijoitetut esineet alkavat yhtäkkiä vaikuttaa turhilta. Lapsuudenkotini on jo keventynyt huimasti, vanhat kaapit huokaisseet helpotuksesta painon hellittäessä, pahvilaatikoita on vapautunut joukoittain uusiokäyttöön. Monet esineet ovat löytäneet kirpputorilta uuden omistajan, jonkun jolta löytyy tarjota uusi koti, kenties näkyvämpi paikka ja tärkeämpi rooli arjen kuvioissa. Itse olen tullut tietoisemmaksi siitä, mitä omistan, miten paljon omistan ja mitä en oikeastaan haluaisi omistaa - mitä tarvitsen, ja tarvitsenko ylipäätään mitään. Olen samalla saanut käydä läpi erilaisia muistoja elämän varrelta; voimakkaita ja haaleita. Ne esineet, jotka ovat välittäneet silmiini ja sormiini vain heikoin signaalin, tai kenties voimakkaan negatiivisen sellaisen, ovat saaneet lähtöpassit. Täten olen vähitellen vapautunut turhan tavaravuoren alta, saanut niskaotteen materiasta.

Menolippu

Olen viime aikoina ollut ja olen edelleen jonkinlaisessa gradun ja työn yhteispaineessa. Edellä mainitusta yritän päästä eroon mahdollisimman nopeasti, mutta edelleen se on vain pakko ottaa esiin tietokoneen ruudulle! Olen nyt kuitenkin tehnyt muuton eteen 3 asiaa:

- Olen vienyt tavaraa kirpparille - ja loput kärräsin suosiolla kierrätyskeskukseen (ja silti sitä on edelleen paljon!)
- Olen käynyt hammastarkastuksessa ja poistattamassa viisaudenhampaan, nyt ei heti uudessa maassa tarvitse alkaa tuommoisia pohtia
- Ostin menolipun, turha sen hankintaa lienee pitkittää! Sain kukkaroystävälliseen hintaan, mikä on tietenkin bonusta!! Nyt vain G:n täytyy hommata itselleen lento samalle päivälle.

Vielä monenlaista pitäisi tehdä.

- Hoitaa kuntoon pankkiasiat
- Hoitaa kuntoon vakuutukset
- Tarkistaa rokotustilanne
- Käväistä Kelassa
- Selvittää, mitä byrokratiaa Italian päässä odottaa
- Hankkiutua edelleen eroon tavaroista ja miettiä, mitä tavaroita ottaa mukaan
- Tehdä muuttoilmoitus
- Harkita vakavasti uuden matkalaukun ostamista

Uskomatonta, mutta totta. Reilun 5 vuoden odottelun jälkeen muutto hyökkää jostain puun takaa. Kaikkien laskettujen päivien jälkeen ei oikein voi sanoa "tämä tuli niin äkkiä", mutta niin se vain on!

Unreal

Olen tänään, eilen ja toissapäivänä heilunut kaikenlaisten rättien, pesuaineiden ja pölyhuiskojen kanssa ympäri asuntoani - ja ikkunaa pestessä hyvä ettei asunnon ulkopuolella! Olen vähitellen pakannut tavaroita, heittänyt menemään epäkelpoa. Tällä hetkellä tilanne on aika kaoottinen - hyvä jos muuttolaatikoilta pystyn enää liikkumaan! - ja toivon, että se muuttuu kunhan muuttoapulaiseni autoineen ehtivät paikalle.

En ehkä vielä ole aivan täysin sisäistänyt, mitä nyt on tapahtumassa. Joltain osin tämä muistuttaa vain normaalia, jokavuotista pre-kesä siivousta - takaraivossa on kuitenkin pieni ajatus siitä, että syksyllä sitten taas...

Mutta ei. Se on menoa nyt.

Luulin, etten ole juurtunut opiskelukaupunkiini - sen verran maakuntarakas olen, ja G:n myötä kävi opiskelujen alkumetreillä selväksi, että tämä kaupunki on vain välietappi - mutta näin lähdön hetkellä huomaan, ettei se ehkä sittenkään pidä paikkansa. Asuinhan täällä loppujen lopuksi 5 vuotta.

Myöhemmin tänään tutut paikat jäävät taakse pienen haikeuden saattelemana.

Viimeistä viedään

Tuossa jokin hetki sitten tiskatessa tajusin, että tässä sitä vietetään viimeistä viikonloppua Palatsissa.

Palatsilla viittaan luonnollisesti minua jo reilut kaksi vuotta palvelleeseen opiskelija-asuntoon.

Viikon päästä heitän hyvästit huoneelleni, pikkuruiselle keittiölleni sekä siihen kiinteässä yhteydessä olevalle kylpyhuoneelleni. Samoin maisemalle, jota on useat kerrat tullut tapitettua motivaation puutteessa - syksyisin ruskan täplittämä rinne ja sen yllä leijuvaa usvaa, talvisin hiihtoladuille reippailevia ihmisiä,keväisin takapakki-räntäsadetta ja kesäisin - en oikeastaan tiedä mitä, sillä kesiä ei ole opiskelukaupungissa tullut vietettyä! Viikonloppuöisin ikkunan alta kantautuu iloiselta vaikuttavien (usein mies)porukoiden lauleskelua, monta kertaa päivässä tien ylittää koiran ulkoiluttaja jos toinen sekä huimalla akrobatiallaan minua viihdyttävät kuusissa hyppelevät oravat.

Minun ei varmaankaan tule ikävä minimaalista tiskipöytää (hella otettava käyttöön tiskatessa), pienen pientä pakastinta, jossa ei kovin montaa asiaa voi säilöä kerralla, kylpyhuoneen ovea, joka ei millään halua pysyä kiinni, päähän tipahtelevaa suihkua, eteisen himmeämpääkin himmeää valoa ja pyykkivuorojen varaamista. Saati sitä, että molempia (!) hellanlevyjä ei voi käyttää samanaikaisesti uunin kanssa - eiväthän opiskelijat laita ruokaa, vai?

Pienistä puutteistaan huolimatta Palatsi mahduttaa 23 neliömetriinsä monen monta muistoa. Se on toiminut tapahtumapaikkana erinäisille illanistujaisille ja yösijana kauempaa tulleille kavereille/siskoille. Siellä on jännitetty niin euroviisuja kuin jääkiekko-otteluita. Siellä minä ja G olemme saaneet elellä arjentapaista.

Ensi viikolla suljen Palatsin oven siis viimeistä kertaa. Opiskelukaupunkiin voin aina palata, juuri tähän asuntoon en - ensi viikon tapahtumissa on konkreettista symboliikkaa, olen siirtymässä elämänvaiheesta toiseen, opiskelijasta työttömäksi.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Suomalainen (vastakohtana termille italialainen), Italian suomalainen, suomalais-italialainen, italo-finlandese. Kansainvälinen eurooppalainen. Maahanmuuttaja, maastamuuttaja, ulkosuomalainen. Vähemmistön edustaja. La finlandese. Isänmaanpetturi. Sillanrakentaja, kahden maan kansalainen. Italian täti.

Kaikkiin näihin sanoihin on ladattu voimakkaita mielleyhtymiä ja erilaisia, jopa poliittisia näkökulmia. Pian jokaisen niistä*) voi halutessaan liittää minuun.

Millä sanavalinnoilla minusta puhutaan, ja millä minua puhutellaan? Minkä näkökulman itse valitsen?
Mihin lokeroon itseni sijoitan, mihin minut sijoitetaan? Vai osaako ympäristöni nähdä minut osana suurempaa lokerikkoa, monen kategorian vakioasukkaana?

Tällaisia mielessä kun Muuttoon on aikaa hiukan yli 4kk.




*) en ole täti vielä, eikä minusta tietääkseni ole sellaista lähiaikoina tulossa:-) Viimeinen lienee siis tulevaisuuden termi, paitsi jos käytämme italialaista määritelmää sanasta "zia", joka on huomattavasti löyhempi kuin suomalainen vastineensa. Tuon näkökulman mukaan olisin zia Piccolina jo aika monelle sukulaislapselle!