Sairasloman lukulistaa

Olen luonnollisesti viime aikoina lueskellut ahkerasti (mità muuta sità voi kipeànà tehdà?). Aloittelin sairasteluni lukemalla loppuun Vàinò Linnan Tààllà Pohjantàhden alla kakkosen. Se oli erittàin vahva lukukokemus - niin surullinen, koskettava, ajatuksia heràttàvà. Sivuja kàànnellessà olin piinaavan tietoinen siità, ettà kirjan tarina kàsitteli Suomen historian suurinta ja syvintà haavaa. En voinut olla miettimàttà, millaista ihmisten oli lukea sità 60-luvun alussa, jos vielà vuonna 2010 25-vuotias naisihminen reagoi siihen niinkin vahvasti tunnetasolla. Olen utelias kolmannen osan suhteen, mutten ole sità vielà aloittanut. Jatkan kahden ensimmàisen osan sulattelua, annan mieleni valmistautua Linnan kirjoittamaan loppunàytòkseen. Tààllà Pohjantàhden alla on kyllà tehnyt minuun aivan làhtemàttòmàn vaikutuksen, olen lumottu. Ja toisinaan ehkà liiaksikin sen otteessa. Kàvin nimittàin yhtenà pàivànà G:n kanssa seuraavan keskustelun:
Minà: "Ne kàvi ostamassa kihlasormukset Tampereelta, niin kuin mumma ja paappa aikanaan Vaasasta"
G: "?"
Minà: "No Akseli ja Elina!"
Ja sitten tajusin, etten ollut tainnut G:n kanssa puhuakaan Akselista ja Elinasta...

Sisàllissodasta harppasin pari vuosikymmentà eteenpàin. Luin Robert Edwardsin kirjoittaman kirjan White Death - Russia's war on Finland 1939-1940. Kirja oli erittàin kattava, poliittinen ja taktillinen (esimerkiksi Raatteen tien tapahtumien kuvaus oli ehkà liiankin riipaisevan yksityiskohtaista!). Talvisotaa edeltàvià, seuranneita ja niiden aikana kàytyjà neuvotteluja esimerkiksi kuvailtiin tarkasti, samoin "muun maailman" reaktioita, heidàn intressejààn ja avunantospekulointejaan/juonittelujaan. Tàrkeimmistà suomalaisista ja neuvostoliittolaisista poliitikoista sekà armeijajohdosta sai myòs lisàà mielenkiintoista tietoa. Kirja oli pakko lukea kynàn kanssa ja alleviivailla uskomattomimpia pàtkià ja kiinnostavimpia yksityiskohtia. Noina pàivinà G kuulikin usein peittojen alta hymàhdyksen, jota seurasi ensin suora lainaus kirjasta, ja sitten sen kipakkaa analysointia! Suosittelen historiafriikeille:-)

Sain sodasta tarpeekseni - vaihdoin kieltà ja tyylilajia. Lòysin anopin kirjahyllystà Simone de Beauvoirin kirjan Una donna spezzata (suomeksi Murtunut nainen), joka sisàlsi kolme novellia. Pidin kirjasta todella paljon, de Beauvoirin luomat naishahmot olivat tunteineen kaikkineen aidonoloisia - vàlillà heità sààli, vàlillà sympatiseerasi ja vàlillà teki mieli ravistella heità hartioista ja huutaa WAKE UP!. Joka tapauksessa heidàn pelkoihinsa ja huoliinsa oli helppo samaistua. Vàlillà hiukan liiankin helppo. G raukka, yhdenkin kerran hàn nosti katseen tietokoneen ruudusta ja nàki edessààn minut, tiukkaviivainen suu, kavenneet silmàt. "Maurice haluaa làhteà sen toisen naisen kanssa viikonloppumatkalle! Voitko kuvitella! Miehet, voi ettà, àlà sinà sitten edes kuvittele *jne.*"

Sunnuntaina - viimeisenà sairastelupàivànàni - nautin vàlipalaksi vielà Roman Schatzin From Finland with Love-kirjasen. Viihdyttàvàà, oli pakko vàlillà naurahtaa vàhàn ààneenkin, ja jotkut niistà jutuista allekirjoitan!

Tàllà hetkellà olen aikamoisessa suossa - olen nimittàin pààttànyt lukea làpi .... Kalevalan! Saas nàhdà, mità siità tulee, ensimmàiset 100 sivua on nyt taltutettu!