Tänään koko opiskeluaikani vilahti silmieni ohi. Hitaasti. Kävin läpi kaikki 6 vuoden aikana kerääntyneet ja talteen kasautuneet muistiinpanot, vihot ja assignmentit läpi.
Ensimmäisen vuoden latinan kurssin monisteet, joiden marginaaleissa laskin ajan kulua kotiin pääsyyn ja olin näemmä harjoitellut G:n puhelinnumeroa.
Erään toisen kurssin monistenippu tuo elävästi mieleen aikaiset aamut...monistenippua tuli usein selailtua kahvikuppi kädessä.
Paperi, jolle on koottu vaihdosta kotiin palanneille ohjeita ja infoa.
Kymmenen eri versiota proseminaaristani.
Muutama kelan olosuhteenmuutoslappu, joiden täyttö oli kyllä aloitettu.
Itse luomaani materiaalia harjoitustunneille. Palautetta oppilailta.
Todennäköisesti ensimmäisen vuoden aikana piirtämäni pohdinta siitä, missä olen vuonna 2010 - harmittavaa kyllä, en sen symboliikkaa enää ymmärrä.
Käytyäni kaikki muistiinpanoni/luentomonisteeni/powerpointkopioni läpi, mieleen tuli ajatus:
Yliopisto opettaa tasan 2 asiaa. Ensinnäkin sen, että lopulta sitä tietää hyvin vähän - kaikkea voi tarkastella monilta eri näkökannoilta, ja jokaista teoriaa voi kehittää pidemmälle ja tarkentaa loputtomiin. Ja toiseksi, yliopistossa oppii ne paikat, joista tietoa saa.
Jälkimmäiseen vedoten suljin pieneen laatikkoon kaiken sen, mistä kuvittelen itselleni olevan vielä hyötyä, ja sulloin 4 isoon roskasäkkiin lukuisat ahdistavat kotitehtävät, tylsät kurssit, jotka mielelläni unohtaisin varmana siitä, että jos jonain päivänä haluan palata opetussuunnitelmia koskevien säädösten, englannin kielen syntaksin tai foneettisten aakkosten ihmeelliseen maailmaan, tiedän minne mennä....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mutta syntaksi ja foneettiset aakkosethan ovat mitä kiehtovimpia aiheita! :D Tuli tätä sun merkintää lukiessa vähän huono omatunto - mulla ei nimittäin ole enää MITÄÄN enkun kurssipapereita tallessa. Ainoastaan anglosaksisen englannin kurssimonisteet Kanadan-vaihdosta, koska niitä en halua unohtaa. Oliskohan muutakin ollut syytä säilyttää... Jaiks.
VastaaPoista