Joka toinen pàivà

Viimeisen viikon olen kàrsinyt gradun ja muun opiskelun suhteen jokatoisensyndroomasta. Kàytànnòssà tàmà tarkoittaa sità, ettà joka toinen pàivà kirjoittaminen on sujunut, sormet ovat suorastaan lentàneet nàppàimistòllà ja tekstià on syntynyt liuska liuskan jàlkeen vaikuttavalla tahdilla. Joka toinen pàivà sen sijaan ole tuijottanut ruutua lasittunein katsein ja jonkin ajan jàlkeen todennut, ettà parempi viedà graduprojektia jollain toisella konstilla eteenpàin. Tànààn - kuten bloggailustani klo. 13.14 Puolan, 14.14 Suomen aikaan voi pààtellà - on jàlkimmàinen joka toinen pàivà. Inspiraation vesihana on vàànnetty tiukasti kiinni, ja sanat eivàt millààn lòydà tietààn sormenpàihini - nàppàimistò on hiljaa.

Sainpa kuitenkin ajateltua analyysiàni ja tàyteltyà siihen liittyvàà taulukkoa. Huomista odotellessa siihen on tyytyminen; huomenna on onneksi taas joka toinen pàivà.