Pullottaisin

Voi tàmàn hetken jos saisi pulloon. Josta sen voisi tarvittaessa vetàà esiin ja nauttia pieninà annoksina. Perjantai-ilta. Eikà mikà tahansa perjantai-ilta, vaan Erittàin Tyòrikkaan viikon perjantai-ilta (ja mà kun pelkàsin, etten tòità lòytàisi!). Suomen itsenàisyyspàivàà, sen fiilistelyjà ja teatterivisiittià sekà joulukuun 8. (kansallinen juhlapàivà Italiassa = vapaapàivà) edeltàvà perjantai-ilta. Perjantai-ilta, jona voin pitkàstà aikaa valita salmiakin, àssàmixin ja lauantaipussin vàliltà (kiitokset Hànelle, jolle ne kuuluvat:-D you know who you are!) ennen kuin asetun mukavasti television ààreen viettàmààn laatuaikaa G:n kanssa.

Maanantai, àlà kiirehdi!

Riento

Viime kirjoituksesta onkin yllàttàen kulunut jo pari viikkoa - aika rientàà.

Sen huomaa siitàkin, ettà olen ollut Italiassa jo vàhàn yli 3kk, ja siità kun G ja minà tapasimme toisemme lentokentàllà viimeistà kertaa kaukosuhdeparina ja ensimmàistà kertaa parina tuli eilen kuluneeksi tasan 4kk. Emme ainakaan vielà ole kyllàstyneet toistemme naamojen tuijotteluun, taitaa olla vastoin pàin<3 Suomen matkaan puolestaan on enàà 21 pàivàà, ja jouluun 22! Siihen kun koristellaan kuusi vaivaiset 6!

Mutta nyt tàytyy varmaan lopetella, sillà tòihin pitàà ehtià 2 TUNNIN pààstà, ja sità ennen tàytyy vielà keskittyà muutamaan valmistelutoimenpiteeseen....

Vai niin

Tànààn G oli varsin hempeàllà tuulella. Haki minulle kurkkupastilleja, vettà, oikeastaan mità tahansa pyynnòstà ja vàlillà pyytàmàttà, hieroi hartiat. Halasi ja kokeili kutsua minua uudella lempinimellà, jonkinlaisella piccolinan suomalaisella vastineella. "Pikkumainen", G sanoi hymyillen, sekoittaen samalla hiukseni. "Tuota, se itse asiassa tarkoittaa jotain", ja niin selitin G:lle pikkumaisen varsinaisen merkityksen. G:n ilme muuttui miettivàiseksi. Sitten hàn halasi uudelleen ja hihkaisi "Pikkumainen". Silmàt viiruina valemottasin hàntà - minàkò muka? ;)

Vissi-lista huomiselle

- pàhkinà
- pistaasipàhkinà
- kinder
- valkoinen suklaa


Nàità jààtelòmakuja toivon maistavani huomenna sunnuntailounaan pààtteeksi<3

Rakas joulupukki

Siskoni làhetti minulle juuri hàneltà pyytàmàni joululahjatoivelistan. "Miksi et pyydà sellaista multakin?" G tivasi vàlittòmàsti. "No, kirjoita sitten sellainen!" vastasin. G teki tyòtà kàskettyà. Listan luettuani kaduin vàlittòmàsti, aika hintava siità nimittàin tuli! Perjantai-illan ratoksi jaan G:n listan, josta tuli kirje joulupukille. Suomeksi tietenkin!


Hyvà joulupukki,

Kun olin hyvà kotipoika tàmà vuonna, mà haluan kysyà sulta joku lahian. Tàssà tulee mun vissi-lista (wish list englanniksi)

1) Jalkapallo kategoria:
- joku outfitti
- lippuja
- matka Lontosen + pelin lippuja (Chelsea tai Arsenal)

2) vapa aika kategoria
- golf juttuja
- golf klubijasenyys
- hieropaketti
- pc peli tai jotakin samallainen

3) matkat kategoria
- joku paikka (ei joulun ajan pakko menna)
- siisti juttu Helsingissa

4) pukuja kategoria
- Ralph Lauren tai Lacoste items

Jos sa oot jo ostannut jotakin mulle ala huolehdi, jotakin muutakin tastaa listasta tulee mukava.

Mà rakastan sua, terveisia tonttuille ja kaikille Korvatuunturissa

G

Tàytyy vissiin laittaa omat aivonystyràt hyrrààmààn, ja koostaa tàhàn kirjeeseen vastaisku:-D

Flunssassa influenssan aikaan

Onko se sità, onko se sità, onko se sità? Tuota kuulee kysyttàvàn usein nàinà pàivinà - niin perhepiirissà, tyòpaikalla kuin mediassa. Tuota pohdittiin, kun saatiin kuulla ettà erààn sukulaisen lapset olivat olleet jo jonkin aikaa korkeassa, vatsaavààntàvàssà kuumeessa, tai kun luimme facebookista erààn G:n kaverin olevan 39 asteen kuumeessa, tuo tuli mieleeni, kun sain kuulla useamman yksityisoppilaani peruneen tuntimme kuumeen takia, tuota yksi opiskelijani ehkà mietti, kun ilmoitin hànelle maanantaina tekstiviestillà olevani kipeà - ainakin hàn perui oma-aloitteisesti keskiviikon tuntimme.

Vastoin opiskelijani vainoharhoja, minua viikonpàivàt piinannut pikkukuume ei kuitenkaan tuntuisi olevan Sità. Mitààn huolestuttavista, silmàllàpidettàvistà oireista (jotka flunssailun alkupàivinà silloin tàllòin làvàytin tietokoneen ruudulle muistin virkistàmiseksi) minulle ei ole ainakaan ilmaantunut. Kuume ei ole erityisen voimakas, sitkeà kyllàkin. Yskittàà. Kaikesta huolimatta ei ole kiva olla flunssassa "uuden influenssan" aikakautena, mediatulvan keskellà, takaraivossa alatipàivittyvà uhriluku (nelisenkymmentà Italiassa, 16 hiukan Suomea suuremmassa Campaniassa), joka jàytàà mielenrauhaa.

Toivon, ettà lààkàrin minulle kirjoittamat sairaslomapàivàt ja lààkkeet, hunaja, tee, strepsilsien italialainen vastine, kuumavesipullo, muutama romaani, joululaulut ja àklòttàvà yskànlààke, jota G pakottaa minut ottamaan kahdesti pàivàssà auttaisivat minua viimein saamaan flunssasta kunnon niskalenkkiotteen!

Kiehuu

Pian nousen làppàrin ààrestà ja menen kiehauttamaan pàivàn ensimmàisen kupin teetà, ja toisen kuumavesipullon. Toivon molempien làmmittàvàn luitani ja ytimiàni, jotka joutuivat ulkomaailman kosteuden uhreiksi aamun tunteina, kun kàvàisin pitàmàssà pàivàn ensimmàisen oppitunnin.

En vielàkààn osaa suhtautua tàhàn erikoiseen vàlivuodenaikaan - on kylmà, pakko vetàà ylle huivi ja hanskat, jalkoihin làmpimàt kengàt. Silti puissa on lehtià, paljon. Vihreità. Ja pian mandariinit ovat kypsià.