keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Lohikààrmeità
Puhuttiin taas G:n kanssa vàhàsen aikaa suomea. En enàà muista, miten puhe kààntyi lohikààrmeisiin, mutta niihin se kààntyi. G ei voinut yksinkertaisesti kàsittàà, mità tekemistà lohilla (siis kaloilla) on draghien eli lohikààrmeiden kanssa. Menin keittiòòn kaatamaan itselleni lasin vettà, G seurasi minua mietteliàànà ja kysyi sitten: "Onko mahdollista syòdà graavilohikààrmeità?"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
hehe...ihana toista...on tuo suomenkieli sitten hassu kieli :D
VastaaPoistaTästä tuli niin hyvä mieli!
VastaaPoistaGraavilohikäärme ois kyllä varmaan hyvää. Vaikkakin mahdollisesti tulista.
Complimenti G:lle, että jaksaa opiskellea suomea! Ei ole ihan helpoimmasta päästä tämä suloinen äidinkielemme. Meillä mies oppii silloin tällöin sanoja yhtä aikaa tytön kanssa, toistelen niin usein samoja sanoja, että miehellekin jää päähän. Kuulemma tehokkain tapa oppia uusi kieli onkin yhdessä lapsen kanssa :D
VastaaPoistaHeeeei! Mità sulle kuuluu? Toivottavasti kaikki hyvin. Olis ihanaa jos kirjoittaisit. Hali :D
VastaaPoista