Vai niin

Tànààn G oli varsin hempeàllà tuulella. Haki minulle kurkkupastilleja, vettà, oikeastaan mità tahansa pyynnòstà ja vàlillà pyytàmàttà, hieroi hartiat. Halasi ja kokeili kutsua minua uudella lempinimellà, jonkinlaisella piccolinan suomalaisella vastineella. "Pikkumainen", G sanoi hymyillen, sekoittaen samalla hiukseni. "Tuota, se itse asiassa tarkoittaa jotain", ja niin selitin G:lle pikkumaisen varsinaisen merkityksen. G:n ilme muuttui miettivàiseksi. Sitten hàn halasi uudelleen ja hihkaisi "Pikkumainen". Silmàt viiruina valemottasin hàntà - minàkò muka? ;)